Aika herätellä tätäkin eloon taas! Kesän aikana kerkesi tapahtumaan kaikenlaista, kertoilen nyt vähän tiivistetysti ettei mee ihan kuolettavan tylsäksi.
Tietysti elämää muutti hirveästi se, että täytin hurjat 18-vuotta ja piti alkaa käyttäytymään vähän enemmän oman ikäsemmin, ei paljoa, mut vähän. Hankin tietenkin ajokortin ja auton, tumman harmaan VW golfin, jossa tottakai on timangeja ja vaaleanpunainen karvaratti.
Meille tuli kesällä uusi perheenjäsen, tällä hetkellä vissiin 6kk ikäinen saksanpaimen x noutaja sekoitus Roope. Roope on lähinnä isin koira ja kulkee hänen mukanaan kaikkialla. Pikkuhiljaa on alkanut tottumaan siihen. että nurkissa pyörii Rupsun lisäksi toinenkin pahanhajuinen ja rasittava karvakaveri.
Syyskuussa lopetin työt Kera-Grillillä ja aloitin Järvenpään Shellillä. Eihän toi muutos nyt suuri ollut, mut jotenkin kuitenkin kun ympäristö ja työnkuvakin jokseenkin vaihtu niin tuntu taas hetken mielekkäältä tehdä töitä opiskelun ohessa. Oon viihtyny hirveen hyvin, vaikka alituiseen valitankin siitä, miten en jaksais mennä töihin. Tuolla on äärimmäisen hyvä työporukka, kaikki auttaa toisiaan ja joustamista tapahtuu molemmin puolin, eikä vain työntekijän suunnalta.
Eihän asiakaspalvelu ole mulle se 'oma juttu' eikä todellakaan mun kutsumus, mut tää ja duuni grillillä on kasvattanu mua henkisesti ihan älyttömän paljon, varsinkin kärsivällisyyttä.
Vaikka musta kesällä tuntu siltä, etten kerinnyt muuta tekemään kuin töitä, niin nyt kun ajattelee kerkesin kauheesti kaikkee!
Tai siis enhän mä nyt oikeestaan mitään tehnyt, Rudolfkaan ei ollut oikein kisa/treeni kunnossa niin kesän suunnitelmat niiltä osin jäi väliin ja ainoastaan esiinnyttiin elokuussa Messukeskuksessa Maailman Voittaja-näyttelyssä seuran kanssa.
Tietenkin peruskesä juttuja, istuttiin tovereiden kanssa terassilla, se kuitenkin jäi vähemmälle kun sain kortin. Oikeastaan aikalailla niihin aikoihin kun pääsin inssin läpi, Ale pubin terassi vaihtui toisen kaverin sohvaan, jolla tuli vietettyä törkeen paljon aikaa.
Oon viimeaikoina joutunut hirveesti miettimään omaa käytöstäni, enemmän kuin normaalisti. En oo ikinä ollut sellanen ihminen, että oisin jotenkin ylimääräsen paljon pyrkinyt miellyttämään muita ja tanssinut muiden pillin mukaan. Enkä nyt tarkota sitä, että kaiken pitäis aina mennä niinku mä haluun tai en suostu, oon kykeneväinen kompromisseihin ja tekemään asioita niin kuin muut haluaa, jotta niillä olisi parempi mieli, mutta en oo ikinä vieny sitä liiallisuuksiin ja mulla on aina ollut vahva omatahto.
Mä oon tällä hetkellä kauheessa ristitulessa mukavuudenhaluisuuteni ja itsepäisyyteni (vai itsekeskeisyyteni?) kanssa.
Joku osa mussa sanoo, että mä oon tehnyt väärin, tää koko juttu on mun syytä, mun pitäis ryömiä takasin ja toivoo että mun virheet ja törkee käytös annettais anteeks ja ajan kanssa unohdettaisiin. Kuitenkin tiiän, että tää juttu ei ole mun vika. Tiedän, että oisin voinu asioita hoitaa toisellakin tavalla, mutta ei mua voi tästä kokonaan syyttää.
Haluaisin puhuu asiat halki, mutta tää touhu on mennyt jo niin kohtuuttomaksi, että mä en todellakaan ole se joka tekee alotteen.
Kaiken draaman ja duunin keskellä oon kuitenkin tyytyväinen, jokseenkin väsynyt ja vittuuntunut, mut kuitenkin tyytyväinen. Kyllä tää kaikki on ollut sen arvosta.
Pahoittelen tönkköä tekstiä, en oo pitkään aikaan kirjoittanut mitään muistilappua suurempaa :D.
❤️❤️
VastaaPoista