Kuten varmaan olette huomanneet, täällä on ollut jo kauan kohtuu kuollutta. Mulla ei ole aikaa kirjotella, tai aihetta mistä kirjottaa.
Tää blogi on tullut, ainakin hetkellisesti, tiensä päähän. Jos mulla on joskus aikaa ja inspiraatio, alotan varmasti taas kirjottamaan.
Viimesessä postauksesssa haluun kertoo, että eilen tajusin, että mulla on kyllä mahtavia ihmisiä ympärillä. Ihmisiä, jotka kuuntelee mun jatkuvaa valitusta joka vitun asiasta ja siitä miten mikään ei ikinä oo hyvin ja vaikka oiski ni ei ole. Yks ei oo ikinä valittanu siitä et valitan, yrittää puhuu mulle järkevästi, korjaa aina mun koiran ja saa mut aina jotenkin jollain tapaa ryhdistäytymään ainakin hetkeks. Tää ihminen on muuttanu niin paljon mun tapaa käsitellä asioita ilman että itse on sitä tajunnutkaan.
Toinen piristää mun päivää yksittäisellä "vittu mikä pelle" kommentilla ja saa mut hetkellisesti ajattelemaan järkevästi vaan yhdellä katseella.
Kolmas on valittava negatiivinen paska yhdessä mun kanssa, mun vertaistuki, joka ymmärtää että välillä (aina) ihmiset on vaan niin perseestä ettei mitään rajaa.
Näitten ihmisten ja parin muun avulla mä pystyn pitämään pääni suurimman osan ajasta kasassa, enkä tiiä miten voin ikinä korvata niille niitten antamaa tukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti