Viikonloppu kuulumisia!
Koska mä olen niin ahkera persoona ja vapaapäivät on yliarvostettuja, voin todeta, että mä oon tehny koko viikonlopun töitä. Sunnuntaisen iltavuoron ansiosta mulla oli päivällä vapaa-aikaa ja tilaisuus nähdä kavereita ilman ihan hirveää kiirettä.
Mä olen tänään pohtinut paljolti itsetunto, -luottamus ja omakuva asioita.
Mulla itselläni on aina ollut hyvä itsetunto ja realistinen omakuva, vaikka ei sitä aina mun jutuista uskoisikaan.
En oo ikinä ollut sellanen, että ottaisin itteeni mistään kommenteista, oli ne sitten läpällä heitettyjä tai tosissaan. Toki mullakin on päiviä, jolloin tunnen itteni ääreisrumaksi ja lihavaksi ja inhottavaksi ja ne on niitä päiviä, milloin saattaa oikeesti mennä joku kommenti tunteisiin. Sellasetkin jutut, joita heitetään kavereiden kanssa päivittäin ja nauretaan yhessä päälle, on mulle noina päivinä liikaa.
Mä en myöskään kuulu niihin, jotka heikon hetken tullen kierivät itsesäälissä ja itkevät kaikille rumuuttaan ja lihavuuttaan. Ihan oikeesti, jos tuntee itsensä lihavaksi, niin menee sitten lenkille, ei se lihavuudesta valittaminen mitään auta.
Se, minkä takia oon pohtinu näitä asioita on eräs henkilö.
Henkilö, joka saa mut tuntemaan itseni niin riittämättömäksi, kelpaamattomaksi ja jollain tapaa, tai siis kaikilla tavoin huonoksi. Mutta kuitenkin samalla saa mut tuntemaan, että oon hyvä just tälläsenä, että ei haittaa vaikka ei olisikaan täydellinen.
Se ristiriitasuuden määrä, mikä mun sisällä on, on jotain järjetöntä. Musta tuntuu, että mun pitäisi yrittää olla enemmän kun mitä oon, mut samalla tiiän, ettei mun tarvitse olla mitään muuta tai enempää kuin mitä mä jo oon.
Tää on mulle hirveen uus tilanne, ykskään ihminen koskaan ikinä aikasemmin ei oo saanu mua tuntemaan itteeni riittämättömäksi, ainakaan tällä tapaa, muuten kuin ehkä hetkelliseksi.
En tunne tätä tilannetta sinällään mitenkään negatiiviseksi, koska vaikka oon aina ollut sinut itseni kanssa, en muista koska viimeksi oisin tuntenu näin voimakkaasti olevani hyvä just tälläsenä. Samalla mussa kuitenkin pysyy halu ja motivaatio olla jumittumatta paikoilleen ja kokoajan kehittää itseäni ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti