When it's good, then it's good 'till it goes bad

Taas on multa jäänyt kirjottelu. Tässä on kerinnyt tapahtumaan kaikenlaista, menisi varmaan parikin tuntia jos kaiken rupeisin kertomaan. 

Kavereiden kanssa on tullut riideltyä ja sovittua ja riideltyä taas ja sovittua uudelleen. Tälläsinä hetkinä rupeaa  miettimään oikeasti, mitä ystävyys. luottamus ja läheisyys itselleen oikeastaan tarkottaa.

Mä henkilökohtasesti pidän täydellisenä ystävyytenä sitä, että voi luottaa vaikka henkensä toisen käsiin turvallisin mielin. Ystävyys on sellanen asia, josta pitää olla helvetin kiitollinen. Jos on edes yksikin hyvä ystävä, ei kannata riskeerata sitä suhdetta. Mä ite opin tän kantapään kautta vähän aikaa sitten. Ystavyys muutenkin on kahden kauppa, jos ei ole valmis uhraamaan mitään, ei sitä voi toiseltakaan odottaa. Yleensä mitä lojaalimpi on, sitä lojaalimpi on ystäväkin. 

Mun hyvä ystävä kysy multa vähän aikaa sitten parikin kysymystä, mikä on mun lempiruoka? Mikä on mun lempiväri? Helppoja kysymyksiä, eikö? Mä mietin hetken jos toisenkin, enkä osannut vastata kumpaankaan. Pienempänä vastaus noihin olisi tullut kuin apteekin hyllyltä, tosin varmaankin viikottain jollei jopa päivittäin vaihtuvin vastauksin, mutta kuitenkin. Kun kerroin etten osaa sanoa, kaverini kysyi "miten voit tuntee ittes, jos et tiiä vastauksia noin helppoihin kysymyksiin?" Mä rupesin miettimään syntyjä syviä ja tulin siihen tulokseen, että mun pitäisi kehittää itseeni ja itse-tuntemustani hurjasti, ihan vaan henkisellä, pään sisäisellä tasolla. 

Tää kyseinen henkilö on saanu mut myös oikeasti katsomaan asioita niin monelta eri kantilta. En mä ikinä oo pitänyt itseäni mitenkään ahdasmielisenä, enkä mä varmaan ikinä ole ollutkaan ahdasmielisimmästä päästä. Kuitenkin entiseen verrattuna mä olen nykyään paljon avarakatseisempi ja pystyn niin paljon paremmin ymmärtämään ja käsittelemään asioita, joita mun ympärillä ja mulle itselleni tapahtuu. 

Pelkästään se, että oon oppinut ajattelemaan asioita eritavalla on auttanut mua niin monessa tilanteessa, ettette uskokkaan. 

Mä oon selvinnyt kyseisen kaverin kliseisten ja aina sillä hetkellä typärältä ja hyödyttömältä kuulostavien neuvojen avulla niin monesta kriisistä, etten tiedä miten mä ikinä voin kiittää sitä.

Siihen asti kun kirjottelen taas, niin muistakaahan, että asioilla on harvinaisen paska tapa järjestyä.