Kello on 2.03 yöllä, mä oon hereillä ja aamulla pitäs nousta kuudelta. Miten tää näyttää mulle kovin mahdottomalta yhtälöltä?
Paraskaveri ja koira nukkuu, ainoo mitä mä kuulen on niitten hengitys ja mun omat ajatukset.
Mä ootan puhelua, jota ei varmaan koskaan tulekkaan ja tää on taas näitä hetkiä kun säikyn omia ajatuksianikin.
Koeviikon oon kussu ihan huolella ja huomenna tai siis tänään mä varmaan en edes kokeeseen mene, se on ihan sama käynks mä vetää sen nelosen sieltä vai meenks suoraan uusintoihin.
Mua pelottaa ihan hirveesti nykyhetki, mun ajatukset nyt ja se mitä huomenna tai ylipäätään tulevaisuudessa tapahtuu.
Mä en pysty rentoutumaan hetkekskään kun nää ajatukset vainoo mua, mua pelottaa olla yksin niitten kanssa, yksin ilman mitään muuta ajateltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti