Tarvis enemmän duoo ku sooloo

Nyt tähän kaveripostaukseen (:

Ekaks mä kerroin teille mun yhdestä todella tärkeästä ystävästä. Ollaan tunnettu tooodella pitkään, varmaan yli 12 vuotta. Ennen asuttiin naapureina, nykyään meillä on välimatkaa sen 100km, paitsi että Jonna viettää liian paljon aikaa täällä Hyvinkäällä poikaystävänsä luona. 

Vaikka me ei enää nykyään jutellakkaan yhtä paljoa kuin ennen, mä en osaa kuvitella elämää ilman Jonnaa. Jonna on sellainen perustarvike, joka jokaisella pitäisi olla. Me edelleen voidaan kertoa toisillemme kaikki jutut, ja meillä on kahdestaan hauskaa aina kun sattumalta satutaan löytämään aikaa toisillemme. Tai no aina kun Jonna pystyy pariksi tunniksi olemaan ilman poikaystäväänsä :D. 

Tosiaan oltiin parhaita kavereita kun asuttiin naapureina ja monta vuotta sen jälkeenkin, mutta nyt on vaan jotenkin laiskistuttu eikä pidetä enää niin paljoa yhteyttä. Kuitenkin Jonna on mulle yksi tärkeimmistä, vaikka mulla ajoittain meneekin hermot sen riippuvuuteen poikaystävästään. ¨

Jonnalla on oma blogi Welcome to my life ( tai jotain sinne päin) ja meillä on myös yhteinen blogi Hakuna Matata, käykää toki vilkaisemassa molempia.

Suskin kanssa me tutustuttiin kun oltiin samalla ala-asteella. Suski on mua 2 vuotta vanhempi, mutta ei sitä kyllä huomaa : D.  Me ollaan melkeen aina toistemme seurassa, missä suski, siellä minä ja toiste päin. Me voidaan keskustella pelkillä ilmeillä ja välillä tuntuu kuin meillä olisi joku omituinen aivoyhteys, kun ajattelemma samoja asioita samaan aikaan. Harvemmin ollaan kauaa olematta toistemme seurassa, joten nyt tuntuu hassulta, kun olen koko viikon mökillä ilman suskia. Onneksi Suski lainasi mulle Sinkku Elämää boksin, oiskohan tossa ekat 6 tuotantokautta tai jotain. Suski on mun parastoveri, enkä mä tiedä, mitä tekisin jos Suski ei olisi aina takomassa järkeä mun päähän, tai no lähinnä yrittää sitä ja loppujen lopuksi me löydetään itsemme jostain niin oudosta tilanteesta jota me ei edes itse ymmärretä. Meidän ideat on aina ollut parasta luokkaa. Tärkeistä tärkein!

Sitten Tanja! Tanja on ehdottomasti ykkösparas mun hyviskavereista, siis niistä jotka ei juo tai polta. Oikeestaan varmaan ainoa, jonka kanssa mä tuun hyvin juttuun niistä ihmisistä jotka ei polta eikä juo. Ei siinä mitään vikaa ole, jossei polta tai juo, mutta musta tuntuu että mun ajatusmaailma on niin erilainen, että mä vaan en tuu niiden kanssa juttuun. Tanjan kanssa meitä yhdistää koiraharrastus, sama yläaste ja lukiossa ollaan samalla luokalla. Mä varmaan en edes pärjäisi ilman häntä, Tanja vaan on jotenkin se, joka piristää mun päivääni aina. Tanjalle on kiva nauraa. Tanjasta te luitte vähän aikaa sitten jo aika paljon, niin en aijo nyt selittää tämän enempää.

Krista! Kristan kanssa ei olla enää niin hyvissä väleissä kuin ennen, mikä harmittaa mua oikeasti. Meillä meni välit poikki viimevuonna jonkun ihan turhan jutun takia, mutta onneksi ollaan nykyään jo väleissä, mutta ei meidän välejä varmaan koskaan saa enää sellaiseksi kuin ne oli. Kristalle oli helppo haukkua aina kaikki, tiesi aina, ettei ne jutut leviä minnekkään. Mä en oikeastaan osaa sanoa mitään muuta kuin, että mulla on ikävä sitä, miten me haukuttiin aina kaikkia yhdessä ulkona polttaen tupakkaa. Tai siis minä poltin, Krista ei. 

Maria on mahtava! Ehkä urpåin ihminen koskaan, mutta silti niin hyvää seuraa. Oon kertonut tän aijemminkin, Maria on se ihminen joka autto mut allikosta ojaan ja takas tielle silloin kun mulla oli todella vaikeeta. Todella hyvä kuuntelija! 

Me oltiin samassa eskarissa, mutta eri ala-asteilla. Mä vihasin Mariaa koko ala-asteen, seiskalla oltiin taas samassa koulussa, mutta eri luokilla. Kyllä me sillon jo puhuttiin, mutta me tutustuttiin kunnolla vasta joskus kasilla ja siitä asti Maria on ollu mulle yks niistä joille on vain helppo puhua. Maria on myös yksi harvoista ihmisistä Suskin lisäksi, jotka asuu Kaukasissa. Täällähän on siis todella vähän valinnanvaraa ja se selittää aika pitkälle miten mä olen joutunut tälläiseen seuraan. : D

Sitten vielä Sini. Pahoittelen, mutta Sinistä mulla vaan ei ole edustuskelpoisia kuvia. Tai siis on, mutta Sini varmaan hirttäisi mut jos laittaisin niitä tänne. 

Siniin mä tutustuin kesällä 2011 Metsäpirtissä heppaleirillä. Sini on itseasiassa ensimmäinen, johon olen tutustunut leirillä, jonka kanssa olen ollut väleissä kauemmin kuin sen yhden viikon leirillä. 

Sinppa asuu kaukana, joten me ei kauheen usein nähdä, kuitenkin jutellaan facessa lähes päivittäin. 

Sinin kanssa on mukava jutella, se yleensä ymmärtää mun juttuja ja mä parhaani mukaan yritän ymmärtää sitä. Sini saa mut tuntemaan itteni hyödylliseksi, kun jakelen sille epämääräsiä neuvoja aina sillon tällön.  

Sinilläkin on oma blogi Can't live in a lie.

Mulla on myös mooooonia muita hyviä ystäviä, mutta mulla menisi koko päivä jos alkaisin jokaisesta kirjoittamaan. 

Seuraavaksi rupean suunnittelemaan sitä videopostausta, hauskaa kesän loppua!