tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kuvataan punasel matolla, sitä lapsi haluu unelmissaan olla












Välillä musta oikeesti tuntuu siltä, että täällä pikku kaupungissa ei muita kuin idiootteja olekaan. Mä en muista koska viimeksi mua on ahdistanu Kaukas, Hyvinkää ja koko suomi ylipäätään näin paljoa. 
Mulle on aina sanottu, että mä olen pikku kaupungin kasvatti, enkä tuu ikinä muuta olemaankaan. Vielä pari vuotta sitten mä uskoinkin siihen, siihen ettei musta ikinä voi tulla mitään suurta, koska mä olen pikku kaupungin kasvatti. Olin itseasiassa tyytyväinen elämääni pikku kaupungissa, jossa ei minkään näköstä elämää melkein koskaan ole. 
Kuitenkin on alkanut ahdistamaan tämä elämättömyys, maalaisuus ja tää kaikki vihaa kaikkia juttu. Turhaa paskan jauhamista, ja sitten kun kuulee että itsestä on jauhettu paskaa nostetaan niin iso meteli ettei tosikaan.   Hei pliis ihan oikeesti, get over yourself and move on, ei aina tarvitse pitää itsestään meteliä, että tulisi huomatuksi, varsinkaan kun kaikki alkaa pitämään feikkinä ja sitten kitistään siitä, miksi kaikki pitää feikkinä.
Saattaa olla vaan väärää mielikuvaa, ettei muualla olisi tuollaista. Jossain kaukana, isossa ja kiireisessä Nykissä tai Lontoossa. 
Mä lupaan sen, mä vielä pääsen täältä pois sinne Manhattanille tai Lontooseen tai vaikka kaliforniaan. Kun mä sinne pääsen, en turhaan tule takaisin tänne sisäsiittoisten junttejen sekaan.
Mä vielä toteutan mun unelman asua ulkomailla, sen lupaan.

You are never given a dream 
without also being given the power to make it true!

Unelmat on tehty toteutettaviksi, pitäkää tekin kiinni omistanne, älkääkä antako kenenkään masentaa teitä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti