Noo kirjottelen nyt sitten tänne, kun vastoin suunnitelmiani olen selvinpäin!
Mulla on iso lista uudenvuoden lupauksia, joihin ei muuten kuulu se perinteinen tupakoinnin lopettaminen. Mä voisin luvata lopettavani, mutta mä tiedän että se ei tulisi pitämään. Koska sillon kun kaikki hylkää, mulla on jotain johon voin luottaa. Kuulostaa varmaan sairaalta, mutta uskon, että kaikilla on jokin juttu joka ei hylkää, jonka seurassa tuntee olevansa turvassa ja joka auttaa vitutukseen. Joillain se on ihminen, toisilla eläin, useilla viina ja mulla tupakka.
Vuonna 2011 mä oon menettänyt mulle tärkeitä ihmisiä ja asioita. Osalta mä toivon, että saisin ne takasin toisaalta mä mietin, että ehkä näin on kuitenkin parempi. Joskus mä toivon, että voisin palata ajassa takasin, ees pari vuotta. Tarkemmin ajateltuna mulla on kaikki nykyään paljon paremmin. Mä en enää kärsi masennuksesta ja mun ei enää tarvitse läheskään joka yö syödä lääkkeitä että saisin unta, mä voin fyysisesti paremmin ja osalta myös henkisesti. Tietenkin pari vuotta sitten mulla oli paremmat välit tiettyihin ihmisiin, tää voi kuulostaa aika karulta, mutta mä oon saanut niitten tilalle parempia. Tietenkään ei ole välit kokonaan mennyt poikki, ei vaan enää nähdä tai edes jutella yhtä usein, enää meillä ei ole niin paljoo juteltavaa, mä en enää edes luota samoihin ihmisiin kuin sillon. Mä kaipaan sitä aikaa, mutta jos mä nyt saisin valita, menisinkö mä sinne takaisin vai jatkaisinko tästä kohti vuotta 2012 mä valitsisin jatkaa. Mä oon päässy nyt perille mun elämästä ja oppinu nauttimaan siitä.
Vuoden aikana mä oon kasvanut henkisesti oikeen urakalla, vastoin käymiset vahvistaa. On ollut niitä hetkiä, jolloin mä tosissani olen ajattelut itteni tappamista, mulla on kuitenkin ollut tukena mahtavia ihmisiä jotka on auttanu mua eteenpäin ja ollut mun tukena kun on ollut vaikeaa. Yks ihminen, joka tuki mua kun mä olin oikeesti heikoimmillani. Mä olin jo päättänyt lopettavani tän paskan ja tahoin jutella vielä viimesen kerran tän kanssa. Mä oon onnellinen että me ollaan tutustuttu ja että mä oon löytäny ihmisen joka kuuntelee mua ja ottaa mut ajoittain tarvittaessa jopa tosissaan. Tästä mä tahdon kiittää Mariaa, en usko marian koskaan tajunneen tai edes tajuavan kuinka paljon mulle sillon merkitsi se, että jollain oli aikaa kuunnella mua. Hirmu iso kiitos myös Suskille, joka on tukenut ja pitänyt mulle seuraa hyvin paljolti melkeen joka päivä koko vuoden! Tanja ja Ciia on myös pakko mainita, nää on piristäny mua niin monena päivänä koulussa.
Mutta tosiaan, niihin uudenvuoden lupauksiin:
- Lopetan kiroilun
- Rupeen urheilulliseksi
- Keskiarvo 7.15 --> >8
- En puutu niin paljoa muiden asioihin
- Pidän päiväkirjaa
- Riitelen vähemmän
- Lopetan paskan jauhamisen
- Rudolfin kanssa ekat agikisat kesäl 2012
Siinä ne sitten oli, saa nähä mitkä noista pitää, kova on yritys pitää kaikki! Jaksoitko lukea tänne asti? Jos jaksoit niin hyvää ja onnellista uuttavuotta 2012!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti