Hehee, oon aktivoitunu tän kirjottamisen kanssa! No ei vaa, älkää innostuko, pakko vaan tulla tänne selittää kun tuntuu ettei kukaan enää kuuntele mua, kaikilla on vaan kiire omien juttujensa kanssa.
Joo mun kitinät on yleensä turhia, kuten tänäänkin näistä mun uusista hiuksista tuli ihan kamalan lyhyet, mut onneks tykkään näistä silti :). Mutta kuitenkin, tää on vaan mun tapa estää itteeni masentumasta mun elämää vaivaavista isommista ongelmista, näin saan itteni ajattelemaan että mulla ei oo vielä mitään hätää kun muilla on isommat ongelmat, tää on mun tapa unohtaa ne kaikki mun isommat ongelmat jotka haluisin vaan poistaa mun elämästä.
Se että mä tunnen että mua kuunnellaan saa mut tuntemaan itteni tärkeeks. Kyllä mä mielelläni oikeesti kuuntelen kaikkien huolia ja muitakin juttuja, mutta mulle on tärkeetä että mua kuunnellaan. Useimmat mun kaverit ei edes oikeesti kuuntele, kunhan näyttää siltä että niitä kiinnostais.
Edes mun parasta kaveria ei kinosta, musta tuntuu ettei sitä kinostais vaikka mulla olisikin oikeesti jotain ihan oikeita aikuisten ihmisten huolia eikä näitä hanna 8v kitinöitä niinkuin yleensä.
Samapa tuo, mulle on tärkeetä että mun kaverit voi puhuu mulle huolistaan kyllä mä oikeesti kuuntelen. Ois vaan välillä kiva että nekin kuuntelis mun juttuja.
Onhan se nyt ihan normaalia että jos oon jo miljoona kaksataa kertaa sanonu että mun hiukset on lyhyet ni kyllästyä siihen ja sanoo siitä, mutta noin niinkun muuten.
Hanna kiittää, kuittaa ja jatkaa matkaansa nukkumaan. Öitä!
Suski en nyt tarkottanu sua tällä tekstillä, niiku for real!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti