Syksy on paras vuodenaika kuolla

Miten tässä näin pääs käymään?  Musta tuntuu, että tää mun alusta alottaminen meni heti kerta heitolla päin vittua, noin niinkun nätisti sanottuna. 

Mä niin aina hoen aina älä luota kehenkään, ja silti tuntuu, että jotkut niistä harvoista joihin luotan, ei oo sen arvosii. 

MIKÄ OIKEUS KENELLÄKÄÄN ON JUORUU MUN ASIOITA ETEENPÄIN?

Joo ihan sama. Sen selitys kuulosti joo ihan järkevältä, mutta silti, se perimmäinen syy miksi joku, jonka ei pitäny saada tietää sai tietää, on se että sä menit ja kerroit. 

Mä en jaksa olla ees vihanen, mä en oo tarpeeks vahva, mä oon vaan tajuttoman pettynyt, koskaan varmaan ollut näin pettynyt kehenkään. 

Tiiättekö sen vitutuksen määrän, kun ei jaksa enää huutaa tai hakata ketään? Se tunne kun ei enää vaan jaksa? Oikeestaan, mä vihaan itteeni, miks mä annoin itteni luottaa yhtään kehenkään? 

Tää on se kohta, missä en jaksa enää, ei enää ees kiinnosta. Se kohta, kun tuntuu fiksulta päätökseltä pitää taukoo elämästä, olla vaan, rauhottua. Ei se ollut vaan tää juttu, tää on vaan nyt se hetki, kun tuntuu ettei enää millään oo järkee, tää oli vaan se, mitä mä en enää kestä. Pettymyksen tunne on pahempi kun vihan, nyt mä sen tiedän. Petetyksi tulemisen tunne on ehkä kamalin. En enää luota keneenkään, ikinä.