Mulle tuli sitten kaksi okahiirtä hoitoon viikoksi, kun kaveri lähtee Leville. Niiskun (ylempi) ja Haisulin piti tulla vasta huomenna, mutta totesivat että parempi tuoda tänään.
Anteeks noi kuvan heijastukset, pikasesti vaan lasin läpi kuvan otin.
Mutta noin niinkuin muuten tänään, pääsin koulusta kahtakymmentä vaille neljä. Ranskaa vikat kaks tuntia, ei oikee innosta.
Koulun jälkeen mentiin kaverin kanssa Heseen syömään. Arizona-ateriaan piti kokeilla, eikä sen syöminen ollut ihan mun juttu. Yritin nyppiä suolakurkkuja pois, sain koko viritelmän leviämään.
Kaiken ton jälkeen pysäkillä en huomannut yhtä ystävääni, koska hän vain seisoi hiljaa muualla. Bussissa tajusin hänen paikalla olon, mutta ei hän sitten tullut istumaan mein kanssa. En uskaltanut jäädä omalla pysäkilläni, kun oltiin puhuttu matkalla Ottolapsi leffasta ja omalla pysäkillä jääminen olisi tarkoittanut metsäpolun läpikulkemista, Esteri kammo laittoi mut kävelemään kolme kertaa pidemmän matkan. Tämä ystäväni, joka ignoorasi minut aikaisemmin jäi samalla pysäkillä, en siltikään kuullut häneltä minkään näköistä moita tai heitä tai mitään.
Jäin miettimään, että mihin tää mein ystävyys oikein perustuu? Ei meillä oo paljoo mitään yhteistä, sama ystäväpiiri ja melkeen sama musiikkimaku. Mutta niinhän se on, vastakohdat täydentävät toisiaan. Välillä vaan tekis mieli heittää häntä lehmällä päähän, että saisi jotain ymmärrystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti